Joh. 21,1-14

Rakkaat ystävät, äskeinen lukemani raamatunkohta vie meidät keskelle keväistä Galileaa Genesaretin järven rannalle. Opetuslapset ovat kalassa. Jokainen, joka on käynyt aamulla verkkoja kokemassa, tietää tarkkaan, miten ihanasta puuhasta siinä on kyse. Linnut laulavat, ilma on raikas, luonto on vähitellen heräämässä, nouseva aurinko tuntuu suoranaiselta elämän lahjalta.

Johanneksen kuvaamassa kalastusmatkassa oli kaikkea tätä, muttaoli siinä varmaan paljon muutakin. Oli epätietoisuutta siitä, miten elämä tästä tulee jatkumaan. Jeesus, Mestari oli kuollut. Hänen hautansa oli todettu tyhjäksi. Hän oli tosin ilmestynyt oppilailleen jo useamman kerran, mutta kaikki tuntui niin uskomattomalta, unenomaiselta. He olivat aikansa miettineet ja pohtineet ja sitten oli Pietari toimenmiehenä kyllästynyt ja sanonut: Nyt lähdetään kalaan, sen homman minä osaan. Kuusi muuta opetuslasta liittyi hänen seuraansa. Kuitenkin saalista ei tullut. Koko yö yritystä veneessä, mutta verkot pysyivät tyhjinä. Pettyneinä he palailivat kalastajien poukamaan. Mutta sitten tapahtui jotain yllättävää: Rannalle seisoi joku mies, joka puhutteli heitä kysyen, miten on mennyt. Kuultuaa pettyneen vastauksen hän neuvoi yrittämään vielä uudelleen.

Melko tarkkaan 51 vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa Genesaretin järven rannalla Pietarin kalaa nuotiossa paistamassa. Oppaamme Ruben ben Dori kertoi, miten usein kalastajat noudattavat rannalla seisovan toverinsa ohjeita. Sieltä nimittäin näkee varsin hyvin kalaparvien liikkeet tyynen järven pinnalla. Oli miten oli, saalista tuli ja yksi veneessä, „se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain sanoi: „Se on Herra“.

Johanneksen evankeliumin kärsimyshistoriassa alkaen luvusta 13 tapaamme tämän Jeesukselle rakkaimman nimettömän opstuslapsen yhteensä viisi kertaa. Hän istuu Jeesusta lähinnä kiitrastorstain ehtoollispöydässä. (Leonardo da Vincin kuuluisassa maalauksessa Milanon Maria delle Gratie-kappelissa kuvattu henkilö voisi olla nainen taikka mies. Vinci-koodin kirjoittaja Brown veti siitä omat johtopäätösensä . Me palaamme tähän asiaan myöhemmin). Tämä Jeesukselle rakkain opetuslapsi seuraa vangittua Mestaria ylimmäisen papin palatsille asti. Hän on pitkäperjantaina Golgatalla ja saa kuulla Vapahtajan sanat: „Poika, katso äitisi“ „Äiti, katso poikasi“. Pääsiäisaamuna  hän juoksee Pietarin kanssa kilpaa ja tulee tyhjälle haudalle, menee sisälle, näkee ja uskoo. Mitä hän uskoo, sitä ei selitetä tarkemmin.

Tämänpäiväisen tekstimme jälkeen seuraa vielä keskustelu Jeesuksen ja Pietarin välillä. Siinä Pietari otetaan takaisin opetuslasten joukkoon juhlallisen virkaansasettamisen tavoin. Ja tuo nimeton opetuslapsi tulee mukaan ja Pietari kysyy, mitä tuolle sitten tulee tapahtumaan ja Jeesus vastaa arvoitukselliella tavalla: „Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tuien? Seuraa sinä minua!“.

Ja todellakin on niin, että tuo opetupsi on yhä edelleen joukossamme. Hän on se, joka on niin lähellä  Jeesusta niin ehtoollispöydässä kuin muutenkin kaikkein vaikeimmillakin hetkillä. Hän on valmis Jeesuksen perheväen yhteyden rakentamiseen. Hän on paikalla ensimmäisenä sillouin, kun Vapahtajasta on kysymys, kun uutisia hänestä kuuluu. Jeesuksen rakkain opetuslapsi tuntee hänet aina ja joka tilanteessa  ja on valmis esittrelemään hänet kaikille muille, että hekin hänet tuntisivat. Ja sellaisena hän elää meidän keskellämme tänäkin päivä eikä kysytä, Brownin tavoin, onko hän nainen vai mies, hän on sekä että. Jokainen meistä riippumatta sukupuolesta, iästä, ihonväristä, kielestä tms. Saa kutsun Jeesuksen seuraajaksi. Niinhän meillekin on tapahtunut ensimmäisen kerran jo kasteessa ja sitten yhä uudelleen elämämme eri tilanteissa. Ja niin meille tällaisille on mahdollista, että saamme pistää kasvomme tämän opetuslapsen kuvaan ja antaa hänelle oma nimemme Jeesuksen rakkaimpana opetuslapsena missä ja millaisia sitten olemmekin. Eikö tämä, rakkaat ystävät, ole armoa, jos mikä? Eikö tässä se kaikkein paras uutinen tänä pääsiäisen aikana helluntain lähestyessä? Todellinen evankeliumin sanoma, joka meidät tässä ja nyt tavoittaa.

Vastauksenamme nousemme ylös ja tunnustamme pyhän kristillisen uskomme...